Jalkaväkirykmentti JR 56:n vaiheita

Linkkejä eräisiin tämän sivun kohtiin ym.:
Sota alkaa Karhumäessä - Uusi komentaja
Kollaan taisteluista Lähtö Karhumäestä - Muutoksia
Saksalaisista aseveljistä Hiisjärven lohkolla
Valtakunnan raja ylitetään Vetäytyminen
Petroskoihin  
Kohti Karhumäkeä Sotilaiden omia kirjoituksia

Kaunein kesä oli v. 1941 koittanut, kun Suomen miehet taas saivat kutsun puolustamaan maataan.

Talvisota oli tuoreessa muistissa. Haurasta rauhan kautta, joka ei aikalaisista rauhalta tuntunut, oli kestänyt vain vähän toista vuotta. Neuvostoliitto oli painostanut pientä naapuriaan monin tavoin koko ajan.

Kevättalvella 1941 Suomen hallituksen vahvat miehet olivat tarttuneet Saksan valtakunnanjohtajan seireeninkutsuun. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä selvemmäksi alkoi käydä, että Hitler valmisteli lopullista välienselvittelyä Neuvostoliiton kanssa – ja siinä yhteydessä Suomi saattaisi saada takaisin talvisodassa menettämänsä Karjalan ja muut alueet.

Liikekannallepano alkoi kesäkuun puolessavälissä 1941. Talvisodan aikaiset joukkojen kokoonpanot muuttuivat olennaisesti. Yhdeksän divisioonan armeija laajennettiin kuudentoista divisioonan sotavoimaksi.

Lounais-Suomen sotilasläänissä perustettiin Jalkaväkirykmentti 56. Siinä taistelleet miehet sanovat kuin yhdestä suusta, että termi on oikeaan osunut. Sota marssittiin jalan. Jos auton tai edes hevoskärryjen kyytiin pääsi, niin se oli suurta juhlaa, kuten esim. vetäytymisvaiheessa siirryttäessä 70 km Säämäjärvelle vihollisen saarrostusoperaation torjumiseksi.

JR 56 koottiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan miehistä. Sen riveissä taisteli miehiä Laitilasta, Uudestakaupungista, Mynämäeltä, Tl. Lapista, Eurajoelta, Eurasta, Kiukaisista, Yläneeltä sekä Raumalta ja sen maalaiskunnasta.

Katso myös yksityiskohtainen kartta JR 56:n ja Kev.Os 8:n päivittäisestä sotatiestä.

Laitilalainen Onni Aaltonen kertoo jatkosotaan lähdöstä, Kesto 1´25", koko 1579 kt.

Näyte osoittaa, kuinka jatkosotaan lähtö sekoitti varmasti monen suunnitelmia. Aaltosenkin hääpäivä oli valittu 22. kesäkuuksi 1941, kun 18. kesäkuuta jouduttiin lähtemään. Aaltonen vihittiin ilman hääseremonioita 17.6.1941. Nauhoitettu 20.3.2009.

Katso kartalta rykmentin yksiköiden perustamispaikat
Katso miesten lukumäärä kunnittain kesäkuussa 1941 excel-taulukosta.
Laitilalainen Onni Aaltonen kertoo talvisodasta. Äänitiedoston kesto 2´24, koko 1162 kt.

Kuvaus on talvisodasta ennen JR 56 ja JR 60 aikaa. Se on haluttu ottaa mukaan, kun kyseessä on kuvaus myöhemmin JR 56 palvelleen laitilalaisen Kustaa Ala-Kailan talvisotakomppaniasta. Nauhoite on myös kuvaamassa veteraanien tuntoa, kun Aaltonen v. 2009 sanoo, että talvisodan tapahtumat tulevat hänelle joka ilta mieleen. Ääninauhoite on 20.3.2009 kuvatulta videolta.

JR 56:n komentajaksi määrättiin eversti Martti Vilho Vihma. Hän saapui Raumalle kesäkuun 17. päivän iltana, jolloin hänen rykmenttinsä saattaminen sodan ajan vahvuuteen eli mobilisointi oli jo täydessä vauhdissa.

Tietoa Martti Vihmasta

Kuvassa eversti Martti Vihma myöhemmin Kollaalla. Oikealla kapteeni Martti Silanterä. Kuva Erkki Luntamon albumista.

Jalkaväkirykmentti 56:n komentajaksi määrättiin eversti Martti Vilho Vihma, joka saapui Raumalle 17.-18.6. välisenä yönä. Hänelle ilmoittautuivat Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin esikunnassa palvelevat upseerit välittömästi. Upseerit olivat: I P:n komentaja majuri Erik Oksanen, rykmentin adjutantti kapteeni Toimi Pyykkö, rykmentin huoltopäällikkö kapteeni Martti Silanterä ja aseteknikko vänrikki Risto Roslander. II P:n komentajaksi tuli kapteeni Aarno Mäntylä ja III P:n komentajaksi Vehmaan aluepäällikkö kapteeni Lauri Miettinen. Rykmentin tykkikomppanian päälliköksi määrättiin aluepäällikkö luutnantti Toivo Hiiterä. Kalustona olivat 37 mm:n saksalaiset pst-kanuunat. Kranaatinheitinkomppania sai päälliköksi luutnantti Viljo Rekolan. Rykmentin miehistö oli pääosiltaan koossa 18.6.41 kello 12, joka oli ilmoittautumisen määräaika. Viimeisiä miehiä saapui vielä 22.6.41, jolloin voidaan katsoa rykmentin tulleen perustetuksi.

Ote kirjasta Kaino Tuokko: Jalkaväkirykmentti 56 1941-1944

Rykmentin henkilövahvuus oli lähes sataprosenttinen kesäkuun 22. päivän aamuna – jolloin ei vielä ollut suomalaisten tiedossa, alkaisiko sota vai tulisiko hermoja kysyvään odottamiseen jokin muu ratkaisu. Neuvostoliitto ratkaisi ongelman Suomen osalta pommittamalla muutaman päivän kuluttua pääkaupunkia. Suomen johtajat voivat huokaista helpotuksesta: Suomen armeija lähtisi nyt Saksan myötäsotijana eli aseveljenä hakemaan hyvitystä talvisodan vääryyksistä.

JR 56:n ensimmäinen keskityspaikka oli Parola, jossa rykmentin joukkoja oli 22.-29.6.1941. Kuvassa hartaushetki Parolassa ennen rautatiekuljetukseen siirtymistä. Etualalla III P:n upseereita Vuorisalmi, Uuno Heininen ja Erkki Luntamo. Kuva Erkki Luntamon albumista

Juuri ne talvisodan vääryydet olivat varmaan monilla JR 56:n miehillä päällimmäisinä mielessä, kun he saivat tulikasteensa. Tämä nimittäin tapahtui Kollaan maisemissa. Paikalla oli talvisodan päiviltä legendaarinen maine. Nyt otettaisiin niistä hetkistä hyvitys korkojen kanssa.

Kuva vasemmalla Kollaalta, jonka maisemat olivat talvisodan jäljiltä tämän näköiset. Kuva Erkki Luntamon albumista.

Katso myös muita kuvia Kollaalta

Mutta heti alussa oli selvää, että sota on julmaa leikkiä silloinkin kun on menemisen henki päällä.
Tappioita tuli runsaasti. Venäläiset olivat lujasti päättäneet pysyä asemissaan ja heidän karkottamiseensa kului pari viikkoa, vaikka saksalaisiakin oli apuna.

Kaino Tuokon kirjassa on monenkin miehen kuvauksia saksalaisista aseveljistä. Mm. Eero Veijola muistelee (sivu 68) 29.7.1941 tapahtumia:

"Yllättäen saksalaiset avasivat sulkutulen maantien oikealla puolella. Kaikilla jalkaväen aseilla paahdettiin edessä olevalle suolle.. Valojuovaluodeista muodostui väräjävä, tasainen verkko varvukon yläpuolelle. Se oli mahtava näyttä saksalaisen osaston tulivo9imasta, mutta kauhukseni näin valojuovaluotien pyyhkivän myös maantien edessä olevien suomalaisten selustaan. - - -

Saksalaisten tiukka kuri, täsmällisyys ja muodollisuus etulinjassakin oli jo aikaisemmin hämmästyttänyt meitä vähemmän muodollisia reserviläisiä. Öinen ilotulitus, jonka pääsyynä lienee joukkojen tottumattomuus taisteluun metsäisessä maastossa. Suomalainen tuntee olevansa suojassa metsässä, saksalainen tuntee olevansa ansassa. Turvattomuus taisteltaessa kaukana omilta mailta vieraiden joukkojen mukana ja ruumiillinen sekä henkinen väsymys olivat varmasti osaltaan laukaisemassa poikkeuksellisen käyttäytymisen."

Ote kirjasta Kaino Tuokko: Jalkaväkirykmentti 56 1941-1944

Kalle Krappen muistiinpanoja Krh.J/I/JR 56:sta v. 1941
Laitilalaisen Onni Aaltosen kuvaus Kollaalta. Kesto 1´59", koko 2204 kt.

Aaltonen kertoo, kuinka heinäkuussa 1941 Kollaalla joukkueenjohtaja Erkki Kyläheiko haavoittui. Miespulan takia Aaltonen joutui yksin kantamaan selässään Kyläheikon 5 km päässä olevalle JSP:lle. Paluumatkalla Aaltonen itse haavoittui. Sirpaleet ovat vielä v. 2009 kehossa. Nauhoitettu 20.3.2009.

Oikealla kuva Erkki Luntamon albumista, jossa tekstinä lukee "Uusia aseveljiä ja tutustumista heihin."

Lisää kuvia saksalaisista

Kollaan taistelu kesti JR 56:n osalta yhtämittaisena 12 vuorokautta. "Rykmentti kärsi Kollaalla sellaisen suoneniskun, että se ei selvinnyt siitä koko hyökkäysvaiheen aikana", kirjoittaa Kaino Tuokko JR 56 -kirjassaan. Kaatuneina menetettiin 218 miestä, haavoittuneita oli 610 ja lisäksi katosi 15 miestä.

Rykmentin lepovaihe Suovanjärvellä kesti 30.7. - 10.8.1941.

9. komppanian vehmaalainen vänrikki Paavo Jalava kirjoitti 3.8.1941 veljensä vaimolle Vehmaalle:

"12 vuorokautta me nukkumatta olimme yhtämittaa etulinjoilla. Tänä aikana sai moni meistä antaa kalleimman uhrinsa, joista jo varmaan on tietoja siellä päin ja jos ei ole niin aikanaan tulevat viralliset tiedot. - - - Kyllä tämä Vehmaan komppania on ollut liemessä totta tosiaan, mutta aina sentään joku säilyy."

Erkki Luntamo kertoo Näätäojan taistelusta 18.7.1941 (kesto 1 min. 18 sek.)
Kotiuttamisen 25-v.-julkaisussa (pdf-tiedosto) Matti A.Aarnion kirjoitus Kotiseudulta Kollaan taisteluihin
Erkki Luntamo kertoo jännittävimmästä tilanteestaan JR 56:ssa Ilmari Kallion kirjassa (kirjan otteessa kolmen muun veteraanin muistelua; Luntamo kirjoituksen lopussa

 


Laitilassa Kollaan ja Loimolan
taistelijoiden muistomerkki

Laitilan kirkon pohjoispuoliseen puistoon pystytettiin v. 1998 Killan työn tuloksena muistomerkki. Obeliski-tyyppisen muistomerkin yläosa näkyy viereisessä kuvassa.

Merkin on suunnitellut arkkitehtiprofessori Aarne Ehojoki (1913 - 1998).

Muistomerkistä lisää omalla sivulla.

Puolentoista viikon hengähdystauon jälkeen sotaretkeä jatkettiin. Yritettiin vanha valtakunnanraja. Se oli monelle pojalle omantunnon paikka. ”Tähän loppui meittin oikeutemme. Meinaan, että tästä eteenpäin ollaan sitten rosvoretkellä!” sanoo sotamies Lahtinenkin Tuntemattomassa sotilaassa.

JR 56:ssa ei kuitenkaan ollut Tuntemattoman sotilaan Lahtisen ajatuksia. Erkki Luntamokin kertoo Venäjän matkalla kesäkuussa 2004 kuvatussa videossa, että "Yksikään ukko ei mitään sanonut, että eikö tähän jo pidä pysähtyä".

Myös Kaino Tuokon kirja kertoo: "Saarijärveltä 12.8.[1941] marssittiin talvisodasta tunnetun Uomaan kautta Käsnäselkään, minkä jälkeen ylitettiin Neuvostoliiton raja. Mitä miehet lienevät mielessään miettineetkin, kieltäytymisiä ei JR 56:sta tunneta."

Katso lyhyt video, jossa Erkki Luntamo v. 2004 kertoo rajan ylityksestä.

Raja ylitettiin 12.8.1941 yöllä. Päivällä saavuttiin Kolatselän kylään, jonka silloista maisemaa veteraani Erkki Luntamo piti kesällä 2004 hyvin samanlaisena kuin kesällä 1941 eli 63 vuotta aikaisemmin. Alla olevissa kuvissa lienee yhtäläisyyttä.

Vas. Erkki Luntamon albumin kuva Kolatselältä vuodelta 1941 ja vieressä Matti Jalavan kuva vuodelta 2004. Yhtäläisyyttä on.

Seuraava kohde oli Vieljärvi. Sitä seurasi Nirkan taistelu. Pyhäjärven mottisota. Paljon ne eivät taida sanoa nykypäivän suomalaiselle, mutta nekin oli käytävä läpi.

Tämän kuvan kohdalle Erkki Luntamo on kirjoittanut albumiinsa:
"Kollaa jätettiin saksalaisten huostaan ja meillä alkoi raskas marssi kohti Vienaa ja Aunusta. Tiet olivat hiekkaisia, sillat hävitettyjä, mutta ryssä työnnettiin sittenkin yhä kauemmas ja kauemmas. Oli toteutumassa pakkomielle: Itä-Karjala on oleva Suomen.
Päivämarssit olivat 50 - 60 km ja koko tienoo melkein läpinäkymättömän pölyn vallassa."

Katso kuvia Vieljärveltä
Katso video Vieljärveltä v. 2004
Katso kuvia Pyhäjärven motista
Sitten taas jatkettiin. Mitä nyt Matti Jurva kävi hiukan viihdyttämässä väsyneitä sotilaita siinä välissä.

Viihdytyskiertue oli elokuussa 1941 ensimmäistä kertaa sodan aikana ilahduttamassa rykmentin miehiä. Tämä tapahtui siis jo ennen Nirkan taisteluja ja Pyhäjärven mottisotaa. Oikealla kuva Erkki Luntamon albumista, johon on kirjoitettu: "Kirvesjärven raskaitten taistelujen jälkeen pääsimme taasen lepoon. Matti Jurva kiertueineen ilahduttamassa poikiamme."

 

Kaino Tuokon kirjan mukaan Matti Jurvan kiertueeseen kuuluivat ainakin 30.8.1941 Lulu Paasipuro, Aato Talanne, Matti Lehtelä ja Onni Laihanen. (s. 81)

Pyhäjärven jälkeen rykmentti leiriytyi Prääsän eteläpuolelle ja oli noin viikon ajan (17.-24.9.41) paikallaan varmistaen joka suuntaan. Vihollisia harhailu edelleen alueella. Rykmentti siirtyi Prääsästä Matrossan länsipuolelle. Ylipäällikkö Mannerheim teki 27.9.1941 tarkastusmatkan tälle suunnalle.
(Tuokon kirja s. 100-)

Mannerheimin käynnistä pari kuvaa

Sen jälkeen JR 56 sai valmistautua etenemään Karjalan pääkaupunkiin Petroskoihin. Siitä, mikä osasto tähän kaupunkiin ensimmäisenä marssi, on kiistelty vuosikymmenet. Tai eteni polkupyörällä. Tai raivasi sinne tien.

Niin tai näin, aivan kärkijoukoissa oli JR 56:n osastoja.

Petroskoi sai suomalaisen nimen. Se ristittiin ylpeästi, vähän pöyhkeästikin Äänislinnaksi. Moni taistelija uskoi, että päämäärä oli nyt saavutettu, ja kohtapuoliin joukkoja alettaisiin kotiuttaa. Lähtiessähän oli puhuttu, että heinänkorjuun aikaan tultaisiin takaisiin.

Matrossasta rykmentin I pataljoona lähti 28.9.41 kohti Petroskoita. Osa I pataljoonaa, 72 miestä luutnantti Kustaa Olavi Pihalan johdolla oli ensimmäisten joukossa Petroskoissa 1.10.1941.

Rykmentin II ja III pataljoona aloittivat 30.9.41 päätien suunnassa marssin kohti Polovinaa, josta taisteluosastot seuraavana aamuna 1.10.41 kuormattiin autoihin ja kuljetettiin Petroskoin edustalle lentokentän maastoon.

 Kaino Tuokko kirjassaan (s. 112): "Petroskoihin tuli ensimmäisten joukossa Osasto Pihala. Voitonparaatissa ei rykmentin joukkoja näkynyt. Totta olikin, että Laguksen joukot etelästä sekä 4.D ja 11.D lännestä tekivät viime vaiheessa päätyön ja ansaitsivat paraatin. Mutta matkaa Korpiselästä Petroskoihin oli noin 280 kilometriä ja rykmentiltä kului aikaa matkan tekoon kaksi ja puoli kuukautta. Tappiot olivat kaikkiaan lähes 1200 miestä. 1.D:n ja JR 56:n osuutta voittoon ei sovi unohtaa."
 

Petroskoin kaupunkia. (Kuva M. Jalavan kokoelmista)

 

Lisää kuvia Petroskoista omalla sivulla.

 

Vaan ei päästy heinänkorjuuseen. Eteneminen jatkui. Tuli aikainen syksy, sellainen on luonnonlaki niillä leveysasteilla Kauko-Karjalassa. Marssi jatkui ensin liejussa, sitten ensimmäisissä pakkasissa, jotka odottamattoman äkkiä muuttuivat paukkupakkasiksi. Seuraavaksi iski uudenlainen vastustaja, täiarmeija. Monen mielestä voittamattomampia kuin vanjat. Sota käänsi esille rujoimman puolensa. Ja yhä vain etenemistä jatkettiin.

Suomalaisten strategisiin toiveisiin kuului jatkosodan hyökkäysvaiheessa ns. kolmen kannaksen raja. Ensimmäinen, Karjalan kannas oli kokonaisuudessaan miehitetty syyskuun alkupäivinä, toinen Aunuksen kannas kolme viikkoa myöhemmin. Kolmatta tavoitetta, Maaselän kannasta ryhdyttiin lokakuun alussa tavoittelemaan.

Huomattava osa JR 56:ta osallistui laajaan vesistönylitykseen, kun joukot siirrettiin yli Äänisen lahden. Rykmentti kävi taisteluja mm. Jalgoran seudulla, Tulgumassa ja Kodugubassa. Vm. taisteluissa olivat mukana II P ja III P, mutta I P oli samaan aikaan JR 60:n hyökkäyskaistalla Paloasemankylän maastossa. 20. lokakuuta 1941 rykmentti pääsi VII armeijakunnan reserviksi, ja mm. ensimmäiset miehet pääsivät lomille. "Saatiin nukkua kunnolla ja syödä säännöllisesti lämmintä ruokaa. Mieliala parani hiljalleen", kirjoittaa Kaino Tuokko kirjassaan (s. 124).
 

Luntamo kertoo lähdöstä Äänislinnasta eteenpäin
Luntamon albumin kuvia Äänislinnasta Kontupohjaan

VII armeijakunnan reservinä JR 56 lähti Paloasemankylästä liikkeelle 28.10.41. Marssireitti kulki suunnilleen reittiä Suojun asema - Kentjärven-Uksjärven kannas - Suur-Voronovon kylä - Houtsjärvi - Kontupohjan itäpuoli - Lisman kylä - Käppäselkä - Joki-Uunitsa. Marraskuun 13. päivänä valmistauduttiin pitkäaikaiseen taistelutoimintaan erämaaolosuhteissa. Ensimmäinen tavoite oli rautatien ja maantien katkaiseminen Suurlahden aseman kohdalta, joka onnistui 17.11.41. Karhumäen eteläpuolella rykmentin puolustuslohko alkoi Ahvenlammesta Muurmannin radan länsipuolelta ja ulottui radan ja tien yli Äänisjärveen. Itsenäisyyspäivänä 6.12.41 rykmentti saavutti Karhumäen.

Eversti Martti Vilho Vihma, joka oli johtanut rykmenttiä Kollaalta Karhumäen liepeille, siirtyi Kotijoukkojen esikuntaan ja rykmentin uudeksi komentajaksi tuli 2.12.1941 everstiluutnantti Matti Armas Aarnio, "Motti-Matti".

Tietoa Matti Armas Aarniosta
Motti-Matti-marssin sanat

Tämän kuvan kohdalle Erkki Luntamo on kirjoittanut albumissaan:
"Työ tehty on! Lepo odottaa! Karhumäki on meikäläisillä (6.12.) ja välimaastokin on puhtaaksi haravoitu. Patl:n viimeistä komentopaikkaa puretaan.

Näkymä Karhumäen ratapihan suuntaan läheiseltä Karhuvuorelta kuvattuna kesällä 2006. Kuva Matti Jalava

Vihdoin iäisyyden jälkeen JR 56 saapui Karhumäkeen. Silloin oli jo marras- joulukuun vaihde. Ja sielläkin jouduttiin taistelemaan, ennen kuin pitkä ja uuvuttava asemasota keväällä 1942 alkoi.

Lisää kuvia Karhumäestä

Erkki Luntamo, joka oli III pataljoonan miehiä, kirjoitti albumiinsa Karhumäki-kuvien jälkeen:

"Pataljoona lähti nyt marssimaan takaisin päin majoittuakseen telttoihin Käppäselän liepeille. Vanhimmat miehet odottivat kovin kotiuttamista, joka toteutui kuitenkin vasta helmikuussa vihollisen hyökkäysten viivyttäessä sitä."

Raskas hyökkäysvaihe oli päättynyt. Rykmentti oli menettänyt 8. heinäkuun ja 8. joulukuun 1941 välisenä aikana kaatuneina 381 ja kadonneina 21 miestä. Haavoittuneita oli 1090 miestä.

JR 56 oli nyt VII AK:n reservinä Käppäselässä 9.12.1941 - 28.1.1942.

Erkki Luntamo otsikoi albumissaan sivun "Levossa Käppäselässä"

Tämän kuvan kohdalla lukee: "Komentajan lomalla ollessa hoiti tehtäviä kapt. Hannula. Komentaja vasta nyt ensimmäisellä lomalla Suomessa."

Komentajalla tarkoitetaan III P komentajaa, kapteeni Lauri Miettistä, joka alusta alkaen oli ollut III P:n johdossa.

Kuvassa Erkki Hannula toinen oikealta; Luntamo kolmas oikealta.

Katso myös muita kuvia Käppäselästä

Rykmentissä tapahtui suuria muutoksia joulukuussa 1941 ja tammikuussa 1942. Ensin siirrettiin v. 1911 ja sitä ennen syntyneitä JR 60:een, 28. Tyk.K:aan ja 30. Kss. K:aan yhteensä 686, joista aliupseereita oli 123 ja loput miehistöä.  Tammikuussa siirrettiin vielä 494 miestä JR 60:een. Siinä joukossa oli 14 upseeriakin.

Vuonna 1912 ja myöhemmin syntyneitä siirrettiin JR 56:een divisioonan muista joukoista yhteensä 1.201 miestä.

Koulutuskeskuksissa koulutettuja uusia ikäluokkia, pääasiassa 1921 ja 1922 syntyneitä tuli tammikuussa 1942 JR 56:een Käppäselkään 16 aliupseeria ja 904 miestä.

Näitten uusien joukossa oli 5. komppaniaan 18.1.1942 saapunut laitilalainen korpraali Viljo Artturi Numme, jonka kohtalosta kertoo samaan aikaan saapunut Lauri Tainivaara (ent. Tupakka)
lyhyessä videopätkässä.

Rykmentti siirtyi tammikuun 1942 lopulla Hiisjärven lohkolle.  

Sitä jatkui puolitoista vuotta. Hiisjärven lohkolla. Salmijoen ja Vansjoen maisemat tulivat sen oleskelun aikana tutuiksi.

Rykmentin puoleentoista vuoteen tammikuusta 1942 alkaen mahtuu Hiisjärven lohkolla monenlaista. Kesällä 1942 ja varsinkin keväällä ja kesällä 1943 harjoitettiin vihollista häiritseviä toimia mm. sytyttämällä kuloja, tuhoamalla krh- ja tykkitulella korsuja ja asemia, särkemällä suorasuuntaustykeillä pesäkkeitä ja harjoittamalla tarkka-ampujatoimintaa.

Partioretket ja vanginsieppaukset kuuluivat tehtäviin. Helmikuussa 1942 perustettiin tiedusteluosasto, johon JR 56:sta kolmisenkymmentä miestä. V. 1943 perustettiin sissikomppanioita, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jääkärikomppanioiksi. Niihin tuli miehiä myös JR 56:sta. Kesällä 1943 perustettiin myös partisaanien torjuntaosasto, jossa myös oli JR 56 miehiä.

Kesällä 1942 paranneltiin puutieverkkoa ja "puurautateitä". Majoitustiloja ja viihdytystalokin rakennettiin. Kotiseutuvieraitakin kävi Hiisjärvellä 1942 ja 1943, ja joulunakin 1942 Laitilan pojat saivat kotiseutuvieraita. Rykmentissä ilmestyi 1942 "tarpeen tullen" oma lehtikin Mottilan Sanomat lähes vuoden ajan. Perustettiin Sointu-Motti niminen yhtye, joka oli kiertueella koti-Suomessakin. Urheilutoiminta alkoi vilkkaana keväällä 1942. Käsikranaatinheitossa kilpailtiin. Vähemmän sotaisissa lajeissa kilpailtiin Karhumäen urheilukentällä.

Kesällä 1943 rykmentti siirtyi kenttävarustustöihin, linnoittamaan Suur-Suomen itärajaa. Esimerkiksi marraskuun 1943 tilastojen mukaan kenttävarustustöissä oli jopa 80 % eräitten rykmentin yksiköitten rivivahvuudesta. (Tuokon kirja s. 247)

Hiisijärvi-aikana 29.1.1942 - 18.6.1943 rykmentti menetti kaatuneina 72 miestä, jotka olivat pääosin vihollisen tarkka-ampujien uhreja. Kadonneita oli neljä. Hiisjärven lohkolla haavoittui lisäksi 148 miestä.

Laitilalainen Lauri Ranno kertoo tarkk´ampujista. Kesto 1'02", koko 1816 kt.

Ajoittuu kesään 1944, jolloin JR 56 ei vielä ollut aloittanut vetäytymistä Kriviltä. Nauhoitettu 20.3.2009.

Kotiuttamisen 25-v.-julkaisussa (pdf-tiedosto) Antero Kallion kirjoitus rakentamistoiminnasta 1942-1944

Maisemat olivat veteraanille tuttuja vielä yli 60 vuoden jälkeenkin. Katso video

Hiisjärveä pidettiin helpompana kuin Vansjärveä ja Voljärveä.      Katso video

Alettiin tehdä ajankuluksi puhdetöitä. Joku rustasi runojakin. Kuunneltiin rintamaradiota. Joskus käytiin Karhumäen tivolissakin. Kaikki pelasivat korttia, milloin rahasta, milloin vahtivuoroista. Välillä oltiin partiossa, tai etulinjan korsuissa, tai tekemässä linnoitustöitä.
 



Sotaveteraani Erkki Luntamo (kuvassa vas.) oli vakkasuomalaisryhmän mukana JR 56:n jalanjäljillä kesällä 2006. Tässä kuvassa ollaan Hiisjärven maisemissa.

Yllä kuva sodan aikana Stalinin kanavana tunnetusta kanavasta Poventsassa.
Kuvat Matti Jalava

Sitten vaihdettiin paikkaakin muutama kymmenen kilometriä. Kriville.

Maaselän kannaksen puolustuslohkoista pidettiin pahimpana Kuomujärven lohkoa. Paikka tunnetaan nimellä Krivi. Vuoden 1943 lopussa muokattiin Maaselän kannaksella joukko-osastoja uuteen uuteen uskoon. Erillisistä pataljoonista kokoonpantu JR 101 hajotettiin ja perustettiin uusi 21.Pr.

JR 56:n alkuperäinen III P siirrettiin 21. Pr:iin. Er.P 22 siirrettiin JR 56:n kolmanneksi pataljoonaksi, vaikka nimenvaihto tapahtui vasta 10.4.1944.

JR 56:n vaihto etulinjaan Kriville tapahtui vaiheittain 13. - 15.12.1943. Esim. joulukuun 1943 sotapäiväkirjat kertovat erittäin kiivaista tulituksista.

Kuomujärven lohkolla (Krivi) rykmentti oli runsaan puoli vuotta 13.12.43 - 20.6.44. Tuona aikana rykmentti menetti kaatuneina ja kadonneina yhden upseerin, 15 aliupseeria ja 80 miehistöön kuulunutta sotilasta. Haavoittuneita oli yhteensä 228.

(Lähteenä Kaino Tuokon kirja)

Hevonen merkittävä sodassa

Hevosen merkitystä talvi- ja jatkosodassa on korostettu eri yhteyksissä. Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002 -internet sivulla (www.veteraanienperinto.fi/suomi/) todetaan:

Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen. Sen sijaan pitkiin tiekuljetuksiin hevonen oli liian hidas ja kuorma oli pieni.

Em. nettisivulla todetaan: Kesäkuussa 1941 ennen jatkosotaa otettiin puolustusvoimille 35 000 hevosta armeijan omien 9500 hevosen lisäksi. Sodan aikana otettiin vielä lisää 15 000 hevosta. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli hyvin raskas ja noin 900 hevosta nääntyi rasituksen tai heikon ravitsemuksen johdosta. Yhteensä jatkosodassa menetettiin noin 15 000 hevosta. Sotasaaliina saatiin yli 12 000 hevosta, joista suuri osa oli huonokuntoisia.

Laitilalaisen Onni Aaltosen kuvaus Poukan hevosesta jatkosodassa. Kesto 2´12", koko 2435 kt.

Laitilan Poukan talon isokokoista hevosta ei ollut Kaustaa Ala-Kailan komppaniassa saatua "aisoihin". Jalkaan haavoittunut Aaltonen halusi yrittää ja onnistui "kesyttämään" hevosen. Myöhemmin hevonen joutui tykistöön, mutta parin viikon kuluttua karasi tykistöstä ja palasi 40 km takaa Aaltosen luo. Aaltonen kuvailee sydämellisesti hevosia, joita ilman ei hänen mukaansa Suomi olisi pärjännyt. Nauhoitettu 20.3.2009.

 

Krivin maisemaa erään 3. Pr:ssa palvelleen miehen sotakuva-albumista. Kuva M. Jalavalta.


 

Lauri Tainivaara Kriviltä lähdöstä

JR 56:n asemista oli v. 1944 hyvä näkyvyys Maaselän kylään. Mm. ns. Maaselän hotelli sijaitsi lähellä tätä nykyistä asemarakennusta. Useampikerroksinen iso hotellirakennus kerrotaan rakennetun Josef Stalinia ja muitakin varten yöpymispaikaksi matkalla Murmanskiin.
 

Lauri Tainivaara Maaselän hotellista

Mutta vähitellen alkoi käydä selväksi, että Suomen sotaponnistelut eivät lopultakaan riittäisi. Saksalaiset kärsivät Stalingradissa tappion ja perääntyminen alkoi. Leningradin piirityksen murtuminen merkitsi sitä, että sota tulisi päättymään myös Suomen tappioon. Kysymys oli vain siitä, säilyisikö joku osa Suomesta vai kaappaisiko generalissimus Stalin koko maan.

Vetäytyminen Maaselän kannakselta alkoi kesäkuussa 1944. JR 56 oli siihen mennessä saanut kylkiäisekseen toisen jalkaväkirykmentin. Siihen näet liitettiin JR 60.

Rykmentti oli perääntymisvaiheessa osallisena taisteluissa Sotjärven-Säämäjärven suunnalla ja Suojärvellä ennen saapumistaan Loimolaan.

Siellä aseet vaikenivat 5. päivänä syyskuuta 1944.

Vetäytyminen alkoi Kriviltä 20.6.1944. Vihollinen seurasi vetäytyviä joukkoja. Tuona ensimmäisenä päivänä kaatui tai katosi 15 miestä ja haavoittui 44.

Kesäkuun loppuun mennessä oli Maaselän kannakselta vetäydytty linjalle Munjärvi - Juustjärvi - Kumarino. Vihollisen painostus jatkui ankarana. Suuria osia rykmentistä vetäytyi vanhan Suomen puolelle Suojoelle 8.7.44 mennessä. "Pitkä sotaretki Itä-Karjalaan oli päättynyt. Tästä lähtien puolustetaan jo Suomen kamaraa", kirjoittaa Kaino Tuokko kirjassaan (s. 302).

7./JR 56:n paluu Suomeen tapahtui pohjoista tietä erillään muusta rykmentistä Hirvaksesta Valasmoon, josta 15.7.1944 Loimolaan. 

Vetäytymisestä on omalla sivulla Antero Kallion laaja artikkeli kuvineen ja karttoineen. Sivulta on myös linkkejä videoihin.

 

Vetäytymisvaiheen Kagrakankaan taisteluista myös erilliset kirjoitukset:

Antero Kallio: Iskuosaston hyökkäys Kagrakankaalla 16.8.1944

Väinö Luusua: Sumeikasta Kagrakankaalle

 

Sen jälkeen seurasi viikkokausia jatkunut hermostunut odotus siitä, mihin seuraavaksi lähdettäisiin. Huhut kulkivat valtoimenaan: milloin olivat venäläiset valloittaneet pohjoisen Lapin, milloin pommittaneet jälleen Helsinkiä. Tulevaisuudesta ei ollut mitään varmaa tietoa.

JR 56 alkoi paluumarssin ”uuden” rajan taakse 19. syyskuuta 1944. Rykmentti oli runsaan kolmen vuoden aikana menettänyt kaatuneina yli 600 miestä. 3 000 oli haavoittunut, monista tullut invalideja lopuksi ikäänsä.

Mutta Suomi oli säästynyt. Tärkein oli turvattu – vaikka niin raskain uhrauksin.

Täydet junat kuljettivat JR 56:n miehet kotiinsa marraskuun lopussa 1944.

Teksti Tapio Niemi
Kuvat ja kuvatekstit Matti Jalava
Ruskeasävyiset tekstit lähinnä Kaino Tuokon kirjan pohjalta Matti Jalava

Lomillakin käytiin

Laitilalainen Onni Aaltonen kertoo lomalle tulomatkasta Raumalta Laitilaan kapteeni Kustaa Ala-Kailan kanssa. Kesto 8´24", koko 1970 kt.

Värikäs ja huumoripitoinen kuvaus kotimatkasta, joka aluksia Raumalta lähdettäessä tapahtui armeijan kuorma-auton lavalla. Ojaan suistumisen jälkeen kuljettaja komensi lavalla olleet Ala-Kailan ja Aaltosen lapioimaan lunta. Työssä tuli lämmin, ja Ala-Kailan manttelin alta paljastuivat kapteenin kauluslaatat, joka muutti kuljettajan käyttäytymistä. Ääninauhoite on 20.3.2009 kuvatulta videolta. 

Tietoja rykmentin kokonaistappioista >
JR 56:n taipaleeseen liittyviä karttoja >
Omalla sivulla on linkit laajaan kokoelmaan Killan erilaisiin muistopäivä- ja vuosikokousjulkaisuihin.

Sivustollamme on lukuisia lyhyitä videoita sekä myös muutamia äänitiedostoja, joihin on viitattu tekstin eri kohdissa. Linkit niihin on koottu omalle sivulle.

Päivitetty 23.01.2015 20:56